”Meillä Suomessa on upeaa osaamista, annetaan sen näkyä”
Hallitseva Vuoden Tarjoilija Katrina ”Kati” Laitinen lähti nuorena ravintola-alalle yrittäjä-äitinsä jalanjälkiä seuraten. – Opin rakastamaan ihan kaikkea, mitä ravintolat ovat. Mielestäni se, että aidosti välittää omasta työstään on ihan ensiarvoisen tärkeää paitsi yksilölle itselleen myös laajemmin ravintolan menestykselle.
Kati Laitisen ura ravintola-alalla sai siis alun perin alkunsa verenperintönä: ensimmäinen työpaikka oli tiskarina Tampereen Näsinneulan ravintolassa, jossa hänen äitinsä työskenteli sommelierina.
– Se oli minulle opettavainen ammatillinen koulu. Sain jo nuorena äitini kautta hyvän käsityksen, mitä kaikkea tämä ala oikeasti on, mitä ravintolatyö ja myös yrittäjyys vaativat. Määrätietoisuuteni ja työmoraalini ovat noiden aikojen perintöä.
Näsinneulan vuosien aikana Kati myös kotiutui juuriaan myöten ravintolaympäristöihin ja -yhteisöihin. Samalla häneen iskostui vahva kunnioitus alaa kohtaan.
– Olen katsonut tätä toimialaa jo nuoresta pitäen positiivisin silmin. Tunnen oloni kotoisaksi lähes missä tahansa ravintolassa. Kun näen ihmisiä yhdessä, nauttimassa hyvästä ruoasta ja juomasta, jakamassa sen elämyksen, se on parhaita juttuja, joita tiedän. Asia, jota rakastan.
Myös tarjoilijan ammatti itsessään sai Katin silmissä arvostetun statuksen jo nuoruusvuosina.
– Tarjoilijan työ nähdään mielestäni ihan liian usein eräänlaisena ohikulkuammattina, johon päädytään hiukan vahingossa tai puolipakolla. Ajattelen itse ihan toisin. Tiedän ja olen epäilemättä todistanut muillekin, että tästä ammatista voi tehdä hyvän uran itselleen.
Intohimo alaan leikkaa läpi BasBasin työyhteisön
Hyvän uran, totta tosiaan. Sellainen hallitsevan Vuoden Tarjoilijan ammatillinen polku on eittämättä ollutkin. Näsinneulan vuosia seurasivat pestit muun muassa Ravintola-C:ssä, Murussa, Pastiksessa ja Demossa.
– Olen työskennellyt lähes aina melko pienissä yrittäjävetoisissa ravintoloissa, ikään kuin nähnyt paikat ominani ja tehnyt myös töitä sillä asenteella.
Tällä hetkellä Kati toimii sommelierina BasBasissa ja on myös yrityksen osakas yhdessä perustajien Niki Thieulonin ja Kalle Kiukaisen sekä muiden henkilökunnan jäsenten kanssa. Katin päivät kuluvat erityisesti ravintolatrion Kulma- ja Bistro-yksiköissä.
– Tutustuin yhtiökumppaneihini Nikiin ja Kalleen jo Murussa. Silloin löysin sen aidoimman oman juttuni, eli eläväisen bistrokulttuurin ja laadukkaat viinit sen olennaisena osana. Olen loputtoman kiinnostunut ruoasta ja viineistä, erilaisista kulttuureista ja ihmisistä. Tällä alalla juuri se on hienoa, että aina voi löytää uusia inspiroivia juttuja.
– Löydän itseni vapaa-ajallakin tuon tuosta pohtimassa ja haaveilemassa, että mitäs sitä tänään maistettaisiin ja nautittaisiin. Myös Vuoden Tarjoilija -kisasta saadut palkintorahat on korvamerkitty suurelta osin kulinaarisiin nautintoihin Suomessa ja ulkomailla. Esimerkiksi Tukholman Franzén on vielä kokematta, Kati hymyilee.
Kati kertoo olevansa onnellisessa asemassa, sillä on saanut aina työskennellä vahvojen osaajien ja intohimoisten ihmisten ympäröimänä.
– Se että aidosti välittää omasta työstään, on mielestäni ihan kaikki kaikessa. Inhimillinen asiakkaan kohtaaminen, oman tietämyksen jakaminen ja lämminhenkisten elämysten luominen ovat minulle sydämenasioita.
– Meillä BasBasissa rakkaus tähän lajiin on aistittavissa ihan kaikessa. Intohimo tekemiseen ruokkii itse itseään ja heijastuu positiivisesti myös siihen tärkeimpään, eli meidän asiakkaisiin.
Kuplasta ulos ja kisoihin – se kannatti
Vuoden Tarjoilija -kilpailuun Kati osallistui ensimmäisen kerran jo 10 vuotta sitten. Mikä sai hänet lähtemään kisaan uudelleen juuri nyt?
– Hyvä kysymys, johon mietin itsekin vastausta edelleen, Kati naurahtaa.
– Ehkä se vastaus kuitenkin löytyy siitä, kun olin elänyt omassa kuplassani niin pitkään. Halusin haastaa itseäni, päästä tutustumaan ihmisiin ja hiukan laajentaa näkökulmaani koko alaan ja myös omaan tekemiseeni siinä samalla. Mielestäni tavoitteet toteutuivat. Edustusvuotta on tietysti vielä edessä eli saa nähdä, mitä kaikkea se tuo tullessaan, hän pohtii.
Itse kilpailu ei ollut Katin mielestä 10 vuodessa juurikaan muuttunut.
– Kyllä se suurin muutos oli minussa, itsevarmuudessani. Kisaaminen oli kaikkiaan mukavaa.
– Monesti tämän alan kisatilanteet voivat olla aika kaukana oikeasta arjesta. Vuoden Tarjoilija -finaali oli rakennettu normaaliksi illallisserviisiksi, mikä auttoi minua rentoutumaan ja saatoin vaan heittäytyä mukaan.
”Ala menee koko ajan eteenpäin”
Vaikka taantuma on pistänyt suomalaisen ravintolakentän ahtaalle, Kati Laitinen löytää pilvien laidoilta hopeareunuksen jos toisenkin.
– Meidän ravintola-ala on mennyt ja menee jatkuvasti koko ajan eteenpäin. Suomessa on jo nyt lukemattomia ihan huipputason paikkoja niin tuotteiltaan kuin palvelultaan.
– Tekijöiltä löytyy tietotaitoa todella paljon, siitä täytyy olla ylpeä ja antaa sen näkyä. Ala on myös monikulttuurinen, minkä näen ehdottomasti arvokkaana asiana.
Katin mukaan suomalaiset ovat ylipäätään oppineet käyttämään ravintolapalveluita enemmän ja erilaisissa tilanteissa.
– Uskon, että se pohjavire parempaan on kyllä siellä olemassa. Olen tosi ylpeä siitä, miten paljon Suomen ravintola-alalta löytyy yrittäjähenkisyyttä. Sitä ei saa päästää himmenemään.
Kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista Kati kertoo haaveilevansa koko kaupunkikulttuurin kehittymistä tukevista projekteista.
– En osaa sanoa konkreettisesti, että mitä se olisi, mutta minusta olisi todella mielenkiintoista ja palkitsevaa toteuttaa sellaisia juttuja, jotka eivät rajoittuisi pelkästään ravintoloihin. Olisi hienoa tehdä eri alojen toimijoiden kanssa yhteistyötä, saada erilaiset ihmiset liikkeelle ja elävöittää kaupunkia ylipäätään.
Ruoka ja viini – ei yhtä ilman toista
Lopuksi lienee syytä sivuta Vuoden Tarjoilijan kanssa myös aihetta, joka on yksiselitteisesti hänen työnsä tärkeintä ydintä – viinejä. Miten Kati kuvailee omaa viinifilosofiaansa?
– Hyvin tehdyt, taustaltaan läpinäkyvät, gastronomiset viinit ovat tällä hetkellä minun juttuni. Itse nautin viiniä oikeastaan poikkeuksetta ruoan kanssa. Jos avaan vaikka kotonakin pullon, haluan usein yhdistellä sitä useampiin erilaisiin ruokiin ja testaan miten aromit synkkaa keskenään.
Entä minkälainen on viini-juustopari, jonka Kati mieluiten valitsee esimerkiksi vapaaillan herkutteluhetkeen?
– Tykkään enemmän pehmeistä kuin kovista juustoista. Niiden saralla all time -lempparini on ehkä ranskalainen lehmänmaitojuusto Brillat Savarin. Siihen kaveriksi lasi Chablis-valkkaria. Se on yhdistelmä, joka puhuttelee minua, hän hymyilee.
Kuvat: Santeri Stenvall
