”Huolellinen perehdyttäminen ja osaamisen jakaminen auttavat meitä kaikkia ja koko toimialaa”
Viime lokakuussa Vuoden Tarjoilija -tittelin pokannut Janika Tiensuu arvostaa ammatissaan erityisesti mahdollisuutta jatkuvaan kehittymiseen. – Ravintola-alalla pääsee aidosti toteuttamaan itseään. Tuotteet ovat tuotteita, mutta palvelu lähtee aina sinusta itsestäsi. Tämä on asia, jonka saralla haluan päästä näyttämään esimerkkiä myös muille, hän sanoo.
Hallitseva Vuoden Tarjoilija, Janika Tiensuu lähti alun perin ravintolauralle omien sanojensa mukaan melko perinteisellä suomalaisella mallilla.
– Sain ensimmäisen maistiaisen ravintolatyöstä Hesburgerissa 17-vuotiaana. Sittemmin aloitin restonomin opinnot ja lähdin Lontooseen etsimään uralleni suuntaa. Työskentelin olohuonemaisissa brittipubeissa ja lopulta piipahdin jopa päiväkodissa töissä. Palatessani takaisin Suomeen päätin, että nyt suoritan koulun loppuun ja panostan ravintola-alaan täysillä, Janika kertoo.
Sittemmin Janika on todennut valinnan olleen oikea.
– Ravintola-alalla voi kehittää itseään monella tavalla, siis paitsi tuotetiedon saralla myös syvällisemmin ihmisenä ja ihmistuntijana. Vaikka en koe vapaa-ajalla olevani erityisen ulospäin suuntautunut tyyppi, niin töissä kylläkin. Niin sanotut työminä ja siviiliminä ovat elämässäni mukavasti tasapainossa, hän hymyilee.
Itsensä kehittäminen, yhdessä oppiminen ja osaamisen jakaminen innostavat
Janika on ollut takaisin Suomessa nyt noin 5 vuotta. Hän on syventänyt tuote- ja palveluosaamistaan työskentelemällä muun muassa Murussa ja Fiasco?:ssa. Toukokuussa 2025 Janika tarttui uuteen toimeen Helsingin Kasarmintorin laidalla sijaitsevassa The Cockissa. Luvassa on puolentoista vuoden pesti lämminhenkisen kortteliravintolan ravintolapäällikkönä.
– Odotukseni ovat korkealla. Olen kuullut siellä olevan ammatillisesti innostunutta jengiä ja hyvä työporukka. Minusta on tosi hienoa päästä kehittymään yhdessä. Uskon, että minulla on annettavaa meidän tiimille.
– Jaan mielelläni osaamistani muille. Henkilökohtaisesti haluaisin päästä vaikuttamaan myös yleisemmin siihen, miten koko ravintola-ala tulevaisuudessa nähdään näiden vähän alakuloisten vuosien jälkeen, hän toteaa.
The Cockin määräaikaisen työrupeaman jälkeen Janikan ajatuksissa on palata takaisin Lontooseen – oppimaan lisää uutta.
– Erityisesti viinit kiinnostavat minua ja Lontoossa riittää koulutusmahdollisuuksia. Haluaisin suorittaa ainakin kaupungissa päämajaansa pitävän WSET-järjestön Wine Master -kurssin, hän kertoo.
Vuoden Tarjoilija -kisa oli antoisa matka – kaikki tsemppasivat toisiaan
Vuoden Tarjoilija -kisa oli Janikalle merkityksellinen kokemus. Hän oli kilpailussa mukana toista kertaa, eli tiesi jo ennalta mitä tuleman piti.
– Treenata täytyi todellakin, mutta kiertue oli jälleen erittäin antoisa ja palkitseva matka. Näkemykseni tarjoilijan työstä laajeni kiertueen aikana paljon. Itse kisatilanne kannusti katsomaan omaa tekemistä ihan uudella tavalla. Sain paljon uusia ystäviä ja kontakteja, joista on jo ollut etua ammatillisesti, ja on varmasti jatkossakin.
– Erityisen hienoa oli se fiilis, joka meidän kilpakumppaneiden välillä vallitsi. Oltiin ikään kuin yhtä ja samaa tiimiä jokainen. Kaikki tsemppasivat toisiaan ja analysoimme rakentavasti toistemme suorituksia, hän muistelee kiitollisena.
Janika Tiensuun viisi vinkkiä uusien kollegoiden perehdyttämiseen
1. Huomioi oppijan lähtötaso ja priorisoi koulutuksessa asiakaskokemus
”Kenties tärkein avain onnistuneeseen perehdytykseen on oppijan lähtötason huomioiminen oikein. Jos hän on alalla täysin ”vihreä”, kannattaa koulutuksessa mielestäni painottaa asiakkaan huomioimiseen, kuunteluun ja ymmärtämiseen liittyviä asioita. Tavoitteena on, että uusi työntekijä pystyy heti alusta alkaen tarjoamaan asiakkaille mahdollisimman sujuvaa ja ammattitaitoista palvelua.
Tuotetieto ja sen luonteiset asiat ovat tärkeitä nekin, mutta eivät kokonaisuudessa ihan samanlaisia prioriteetteja. Myös esimerkiksi kassajärjestelmän käyttö on mielestäni asia, johon on aika helppo antaa ja saada ohjeistusta myös lennossa.”
2. Käy läpi kokonaisuus ja kannusta kysymiseen
”Ravintolan eri tilat ja roolit kannattaa tehdä uudelle kollegalle tutuiksi jo ensimmäisenä päivänä. Näin hänelle muodostuu heti ymmärrys siitä, minkälaisissa puitteissa ja minkälaisilla resursseilla asiakaspolkua ja -kokemusta rakennetaan.
Oma-aloitteiseen kysymiseen on hyvä kannustaa aina. Jos mahdollista, kannattaa oppijalle etenkin isommassa ravintolassa selventää, mikä asia kuuluu kenenkin tontille, eli keneltä voi pyytää tietoja ja neuvoja myös kiireisen arjen tiimellyksessä.
Esimerkiksi lisämyyntiin liittyviä asioita kannattaa mielestäni ohjeistaa aluksi melko maltillisesti. Jos lisämyynti ei tule uudelta tarjoilijalta kuin luonnostaan, se voi näyttäytyä myös asiakkaan silmissä tungettelevana. Kun oppijan kokemus karttuu ja työ rutinoituu ylipäätään, myös lisämyynti muuttuu monesti luontevammaksi.”
3. Säilytä kärsivällisyys – älä tee mokasta numeroa
”Kukaan ei ole seppä saati tarjoilija tai muu ravintola-ammattilainen syntyessään. Perehdyttäminen on sekä perehdyttäjälle että oppijalle prosessi, ja hyvä lopputulos edellyttää kertaamista. Perehdyttäminen vaatii siis paljon kärsivällisyyttä, ja sen säilyttäminen on avaintekijä siinä, minkälainen fiilis oppijalle ravintolasta työpaikkana muodostuu. Tätä asiaa ei voi etenkään näinä aikoina liikaa painottaa.
Jokainen mokaa joskus ja uudet ymmärrettävästi vähän useammin. Kun moka sattuu, siitä ei missään nimessä kannata tehdä numeroa – ei asiakkaan, muun henkilöstön tai kenenkään muunkaan suuntaan. Toki virheet kannattaa keskustella vaikka serviisin jälkeen läpi, jotta niistä voidaan ottaa opiksi.
4. Opeta oman esimerkin kautta – kerro mitä teet, miten teet ja miksi
”Tarjoilijan työ on hyvin käytännönläheistä ja siitä saa parhaiten kiinni, kun näkee toisen tekevän. On mielestäni ihan selvää, että jokaisella tarjoilijalla on hiukan omanlaisensa tyyli ja tapa tehdä asioita, ja tietysti ravintolan konsepti asettaa tekemiselle tiettyjä reunaehtoja.
Itse pyrin perehdyttämään uusia työntekijöitä mahdollisimman paljon esimerkin kautta. Näytän, miten toimin ja kerron samalla, miksi toimin juuri tietyllä tavalla. Mielestäni on tärkeää antaa myös oppijalle mahdollisuus löytää se itselleen varmin ja luontevin, eli lopulta jopa paras tapa toimia. Palautteen vastaanottaminen tukee oppimisprosessia ja sen antaminen rakentavasti lisää oppijan motivaatiota ja sitoutumista.
Perehdyttäminen on koko henkilöstön yhteinen juttu. Silti päävastuu kannattaa yleensä osoittaa yhdelle henkilölle. Perehdyttäjän valinnassa kannattaa painottaa etenkin ammatillista osaamista ja sosiaalisia taitoja. Tärkeää on paitsi käytännön osaaminen myös se, että perehdyttäjä osaa kertoa tekemisestään havainnollisesti.
Myös perehdyttäjän persoonalla sekä kouluttajan ja oppijan välisellä kemialla on oma merkityksensä. Kun perehdyttäjä itse tuntee olonsa varmaksi ja mukavaksi ja haluaa opettaa muitakin, ollaan mielestäni oikealla uralla. Jos perehdyttäjä joutuu tarttumaan toimeen pitkin hampain, se monesti näkyy tuloksissa nopeasti.”
5. Ota uusi henkilö aidosti osaksi tiimiä
”Menestyksekkäässä ravintolassa on mielestäni aina yksi tiimi, jolla on yksi tavoite, eli tyytyväinen asiakas. Kun uusi työntekijä halutaan sitouttaa porukan osaksi, hänet kannattaa ottaa vastaan avoimin mielin ja tasavertaisena tyyppinä. Erilaiset vapaamuotoiset juttutuokiot, vaikka koko henkilökunnan yhteiset lounaat, ovat hyviä paikkoja tulla tutuiksi ja tiivistää me-henkeä myös uuden kollegan suuntaan.”
